Masennuspostaus

Nyt anteeksi avaudun.

Voi vitun vitun vittu. En jaksais enää olla. Haluaisin olla pää täynnä joka päivä että ei tarviis ajatella yhtää mitää. Taas oon ottanu jänniä lääkkeitä että sais ees niitten avulla nukuttua koska mun oikeet lääkkeet ei auta paskaakaa. Vituttaa mutta en tunne sitä koska lääkkeet. Perseestä neki. Tämän lisäksi istun suurimman osan ajasta yksin kotona mutta ei tunnu ees pahalta koska lääkkeet estää sen joka aiheuttaa random raivoa koska en vittu tunne mitään. En ees halua puhua kenellekkää asiasta koska en usko että ketään hirveesti kiinnostaa. Purkaudun siis tähän. Ihmiset luulee että kaikki on nyt okei koska mulla on lääkkeet ja kaikki pitäs olla kunnossa mutta ei. Tuntuu että kaikkien muittenki elämä on huonosti nii en haluais ressata ketää enempää.

Iskä sano mulle että syön liikaa. Äiti valittaa että en tee mitään. Syön 1-2 kertaa päivässä ja yritän olla syömättä ja oon ulkona nii pitkää ku jaksan. Heti ku tuun kotiin nii joku käskee käyttää koiran ja sen päälle vielä valitusta. Liikunnan kurssinki otin että sais liikkua. Haluaisin vain olla laiha. Kerranki.

En haluais käydä koulussa mutta en haluais istua kotonakaa. Kesäloma on kohta ja koska ihmiset on 18v nii ne on baareissa elikkä istun koko helvetin kesän kotona. Taas. Loma ressaa enemmän ku koulu. Toisaalta koulu ressaa aivan perkeleesti koska en saa mitään aikaseks ja kaikki kirjottaa ittensä ulos sieltä ja mää en saa vissii ees neljään vuoteen käytyä sitä. Töitäkää en halua hankkia koska pelottaa aivan helvetisti ja siitäki saan valitusta.

En osaa tehdä mitään oikein ja ketään ei kiinnosta.

Kiitos ja anteeksi.

-Krista